Euroopan Unionin liittymisen yhteydessä esitettiin kaikenlaisia näkemyksiä tuon yhteisön turmiollisuudesta. Edes villeimmät arviot eivät olisi antaneet näin synkkää kuvaa, joka on jo toteutunut. Brexit oli viimeisin nyrkin isku järjestön nenään.
Keijo Korhonen mainitsi sen, että taloudellinen aktiviteetti tulee keskittymään Saksan ja Keski-Euroopan ympärille. Hänkään ei nähnyt sitä, että laajeneminen itään sai Suomen reuna-alueellisen sijainnin näyttämään entisestäänkin surkeammalta. Rahapolitiikasta ja yhteisestä valuutasta ei silloin edes puhuttu. Välien heikkeneminen suhteessa Venäjään oli jossain määrin tapetilla. Suomen maantieteellinen sijainti - Venäjän naapurina - heikkeni, kun nokittelu alkoi EU:n ja Venäjän kesken.
Maassamme on kaikenlaisia talousviisaita, jotka selittävät sen, että maamme tuloerot ovat hyvällä mallilla. Joku eläköitynyt suuryrityksen johtaja ei ymmärrä sitä, että alhaisimmilla tulotasoilla tilanne on mennyt huonommaksi koko ajan. Voi olla, että välitason johtaja tai insinööri saa 50 000 tai 80 000 euroa vuodessa. He kiroavat veroja. Jos joku duunari tai lähihoitaja saa 18 000 - 25 000 euroa vuodessa ennen veroja, niin hänen nenänsä on vaivoin veden pinnan yläpuolella.
Joskus vuonna 1997 saattoi soluasunnon saada eräästä yliopistokaupungista 450 markalla kuussa. Normaali vuokra kolmiosta oli 2000 - 2500 markkaa kuukaudessa. Tunsin monia opiskelijoita, jotka elivät 1200 markalla kuukaudessa, josta he maksoivat tuon soluasunnon hinnan. Pieni lisätyö ei ollut toki pahitteeksi, jos halusi mennä ns. viihteelle. Usein kesätyöt riitti siihen. Opiskelijoiden työnvälityksestä saadusta työstä sai 42 markkaa tunnissa. Siis kymmenen tunnin työllä kattoi vuokrarahat. Nyt opiskelijat saavat monista töistä 8-9 euroa tunnilta. Aika vaikea on ajatella mitään asumismuotoa alle 200 euron kuukaudessa. Voi siis laskea, että on tehtävä töitä 25 tuntia vuokran eteen.
Opiskelijoiden lounaat maksoi siinä 12 markkaa annokselta. Kahvi oli 1,60 markkaa per pieni kuppi. Tunnetusti tonnikala oli halpaa. 15-20 markkaa riitti helposti ruokien ostoon. Tietenkin aikaa on kulunut kohta 20 vuotta. Siitä huolimatta se ero, joka yhteiskunnan alhaisemman portaan ponnistelussa pelkän pärjäämisen kanssa on huomattava. Ei ole ihme, että tarvitaan pikavippejä. Siihen aikaan ei ollut älypuhelimia. Monille tietokoneen hankkiminen - siis pöytäkoneen - oli iso hankinta. Sen piti kestää koko opiskeluaika. Internet-yhetyksiä ei ollut monillakaan kotona. internetistä otettiin lähinnä sähköposti, jonka sai yliopistoilta ilmaiseksi. Monet opiskelijat ostivat käytettyinä koneensa.
Varhaisimmat nopeat yhteydet, jotka olivat suunnattu yrityksille maksoivat pahimmillaan tuhat markkaa kuukaudessa. Eräs rakennuksilla töissä oleva tuttava osti 30 000 markan tietokoneen pelikäyttöön ja otti nopeimman yhteyden 1000 markalla kuussa. Se kertoo, että välttämättömien kulujen jälkeen monille jäi reippaasti rahaa käteen. Tuollainen duunari ryyppäsi sellaiset 300 markkaa illassa. Nykyisin duunarilta menee 200-300 euroa ravintiolareissuun melko helposti. Kukaan kostea duunari ei lähde viikonloppuna ulos jollain 50 euron budjetilla.
Opiskelijoiden budjetti liikkui siinä 50-100 markan korvilla. Sata markkaa oli jo kova raha käyttää baarissa. Sellaisillakin summilla mentiin yöelämään. Votka maksoi 15 markkaa tai 20 markkaa lasilta. Paremmissa paikoissa kaljasta saattoi joutua maksamaan 15-18 markkaa tuopilta. Normi oli 12-15 markkaa. Pullon sai alle kympillä.
En tiedä viimeisimpiä hintoja, mutta aika herkästi drinkki maksaa sen 5-8 euroa kappaleelta. Tuoppiakaan ei enää saa alle 4-5 euron kuin räkälöistä.
Toisaalta on muistettava se, että ihmisillä oli aikoinaan kovia odotuksia. Oli mukavaa elää boheemielämää. Ajateltiin, että rahatilanne parantuisikun pääsee töihin käsiksi. Monet eivät päässeet kunnolla töihin.
Kun joku eläkkeelle hyviltä ansioilta ja pitkältä työuralta päässyt ihminen katselee tilastoja ja arvioi suomalaisten valittavan turhasta. Olot on heidän mukaan hyvin. Tarvitaan vain myönteisyyttä. valtiolta ei helposti lasketa palkkoja, mutta muualla alkaa olla aikamoista palkkamalttia odotettavissa.
Pätkötöillä ja vastaavalla on se vaikutus, että ihmiset eivät perusta perheitä. Totutaan elämään taloudellisessa epävarmuudessa, joka yritysjohtajien mukaan vain kehittää taloutta.
En tiedä. Esimerkkinä sopeutumisesta voi pitää sitä, että mainostoimistoja ja graafisen alan työntekijöitä muuttaa Viroon. Firmalle jää vähemmän maksettavaa. Henkilökuntaa saa palkattua halvalla. Talouden laki olisi sellainen, että Suomeen ruikuttamaan jääneen pitäisi lähteä perässä. Muutto Viroon on ollut jollekin kituuttavalle yrittäjälle, jolla ei ole perhesiteitä Suomessa, se keino olla kilpailukykyinen. Tämä puolestaan johtaa siihen, että töitä saadaan kilpailutettua. Myös Thaimaahan on muuttanut tuollaisia yrittäjiä, joille 2000-3000 euroa kuukaudessa takaa ruhtinaallisen elämän. Töitä voi tehdä nykyään etänä. Maailma on toki avoin. Ymmärrän niitä yrittäjiä, jotka kehoittavat sopeutumaan.
Eläkkeelle jääneiden suurten ikäluokkien ihmisille ei ole muodostunut rehellistä kuvaa siitä todellisuudesta, jossa kasvava ja pahasti voittajiin ja häviäjiin jakaantunut nuori polvi joutuu varttumaan.
Niin myhäillään joidenkin keskinkertaisuuksien piireissä, jotka liikkuvat EU:n piireissä. EU:n byrokraateila on kovia palkkoja. Ne on helppo imaista jostain suuresta potista. On selvää, ettei koko Suomi ole tästä hyötymässä. Ne Brusselin edut on tehty korruption takia. Jokainen etuihin tottunut alkaa ajaa EU:n asiaa omassa kotimaassaan. Köyhät kyykkyyn!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti